Kamppailuvirasto Äärivirallinen Koneisto
Usein kuulee sanottavan, että suomalaisten vapaaottelijoiden pitäisi otella enemmän ulkomailla, toisaalta vähintään yhtä usein kuulee sanottavan, että vierastyöläisen rooli kamppailu-urheilussa on vaikea ja riskialtis. Vuonna 2018 yhteensä 14 suomalaista ammattilaisvapaaottelijaa kilpaili 14 eri maassa yhteensä 27 kertaa. Voittoja kertyi 13 ja tappioita 14.
Ahkerimmin maailmalla otteli Thaimaassa asusteleva Glenn Sparv, joka Thaimaan lisäksi otteli Kiinassa, Australiassa ja kaksi kertaa Taiwanissa. Toisella Taiwanin reissulla tuli tappio, mutta muuten ottelut ovat olleet voitokkaita. Huomion arvoista on myös, että Sparv otteli vuoden aikana kolmessa eri painoluokassa.
Minna Grusander otteli hänkin tiuhaan ulkomailla, vuoden aikana Grusander matkusti Yhdysvaltoihin yhteensä kolme kertaa. Ensimmäisellä reissulla Salt Lake Citystä kotiin tuomisena oli voitto brasilialaisesta Fernanda Priscilasta. Seuraavat kaksi reissua Kansas Cityyn olivat tappiollisia, mutta heinä- ja joulukuussa otellut täyteen aikaan venyneet Invicta FC:n titteliottelut kotikehän Jinh Yu Freytä vastaan olivat äärimmäisen tasaväkisiä ja Grusander osoitti kuuluvansa hiukkassarjan kärkiottelijoihin maailmassa.
Myös Mikael Silander pääsi tavoittelemaan kaksi kertaa arvostettua kansainvälistä mestaruusvyötä. Helmikuussa Silander tavoitteli M-1 Globalin kärpässarjan väliaikaista mestaruutta Pietarissa Kazakstanin Arman Ashimovia vastaan. Ottelu päättyi toisessa erässä Silanderin tyrmäystappioon. Toinen sauma tuli marraskuussa Ingusiassa varsinaista mestaria Aleksandr Doskalchukia vastaan. Ikimuistoinen viisieräinen ottelu päättyi taas suomalaistappioon. Mestaruusotteluiden välissä Silander otteli kertaalleen venäläispromootion riveissä voittaen Nureles Aydarovin brabo-kuristuksella ensimmäisessä erässä.
Silanderin lisäksi M-1 Globalin riveissä ottelivat myös Juho Valamaa, Janne Elonen-Kulmala ja Jani Salmi. Valamaan vuosi oli synkkä, ensin peruuntui ottelu helmikuisessa jo mainitussa Pietarin illassa loukkaantumisen takia, Heinäkuisesta Orenburgin matkasta oli kotiin tuomisena tappio kaikin tuomariäänin Maksim Grabovichille ja marraskuisesta Ingusian matkasta pikainen tyrmäystappio Amiran Gogoladzelle.
Paremmin ei mennyt Janne Elonen-Kulmalallakaan, hän kärsi vuoden ainoassa ulkomaanottelussaan toukokuussa Kiinassa tappion isäntämaan Huoyixibai Chuhayifuille. Sen sijaan Jani Salmella oli parempi vuosi, helmikuussa Pietarissa irtosi työvoitto yksimielisellä tuomaripäätöksellä Nikolai Goncharovista ja syyskuussa ensimmäisen erän kuristusvoitto Ruslan Khisamutdinovista.
Vuoden 2018 valloitusretket länsinaapuriimme Ruotsiin alkoivat loistavasti, kun Jerry Kvarnström hiljensi ruotsalaisyleisön toukokuisen Superior Challenge 18 -illassa kuristamalla Simon Sköldin kolmannessa erässä. Uusinta oli tiedossa joulukuun alussa Superior Challenge 19 -illassa, tällöin tuloksena oli suomalaistappio täyden ajan jälkeen. Samaisessa tapahtumassa Tiia Kohtamäki kärsi tappion ensimmäisen erän teknisellä tyrmäyksellä vuoden 2017 IMMAF Euroopan mestarille Fannie Redmanille.
Vapaaottelun kuninkuusluokassa UFC:ssä otteli ainoastaan yksi suomalainen. Toukokuussa Liverpoolissa oteltu UFC Fight Night tarjoili huikean trillerin Makwan Amirkhanin ja Jason Knightin välillä. Tuloksena oli yksi suomalaisen vapaaottelun suurimmista voitoista Amirkhanin viedessä ottelun täpärästi hajaäänituomiolla.
Merkittävään voittoon ylsi myös Anton Kuivanen, kun hän voitti heinäkuun alussa Tokiossa käydyssä perinteikkään Pancrase promootion 297. tapahtumassa isäntämaan Takasuke Kumen. Kume on Pancrasen halitseva kevytsarjan mestari, mutta ottelussa ei mestaruus ollut panoksena. Cage Warriors FC:n riveissä Aleksi Mäntykivi kärsi ensimmäisen erän tyrmäystappion Jack Grantille syyskuun alussa Liverpoolissa.
Vuonna 2018 valoitettiin myös suomalaisittain neitseellisiä maaperiä. Maaliskuussa Eeva Siiskonen otteli ensimäisenä suomalaisena Sveitsissä Buddy Clash MMA -tapahtumassa. Vastassa oli judotaustainen ADCC:n Euroopan mestari ja Invicta FC -konkari Stephanie Egger, jolle Siiskonen hävisi ensimäisen erän teknisellä tyrmäyksellä.
Samassa kuussa Abdul Hussein kärsi ammattilaisuransa avaustappion Jordaniassa järjestetyssä Brave CF 10 -tapahtumassa Nawras Abzakhille. Joulukuun alussa Husseinilla oli vuorossa eksoottinen Etelä-Afrikka ja Brave CF 19 -tapahtumassa espoolainen palasi voittojen tielle, kun zimbabwelainen Sylvester Chipfumbu taipui kaikin tuomariäänin.
Muista suomalaisista ammattilaisvapaaottelijoista konkari Toni Valtonen hävisi Marcin Zontekille toukokuussa Puolassa. Vuoden lopussa vielä Chamia Chabbi teki ammattilaisdebyyttinsä Prahassa XFN 15 -tapahtumassa paikallista Sandra Maškováa vastaan. Ottelu päättyi suomalaisen voittoon täyden ajan jälkeen.
Toki myös amatööriottelijoita nähtiin ulkomailla. Perinteiseen tapaan amatöörien arvokisoista tuli Suomeen runsaasti jalometallia. Romaniassa pidettyjen EM-kisojen mitalisaldo oli kaksi kultaa, kaksi hopeaa ja viisi pronssia. Marraskuussa Bahrainin MM-kisoista kotiin tuomisena oli kolme hopeaa ja yksi pronssi.
Poikkeuksena aiempiin vuosiin amatööriottelijoita nähtiin myös ottelemassa maailmalla arvokisojen ulkopuolellakin. Maaliskuussa Anette Österberg otteli Floridan ATT:lle suuntautuneen harjoitusleirinsä yhteydessä Caged Warrior -tapahtumassa Victoria Leonardoa vastaan. Ottelu päättyi Österbergin tappioon hajaäänituomiolla.
Huhtikuussa Karolina Hulkko, Teemu Leinonen ja Mika Kallio suuntasivat Luxemburgiin ottelemaan Red Lion Fighting Championships -tapahumaan. Hulkko ja Leinonen osallistuivat neljän hengen turnauksiin. Leinonen taipui finaalissa isäntämaan José Vieira Teixeiralle. Hulkko ja Kallio hävisivät ottelunsa. Kesän kynnyksellä toukokuussa Thaimaassa majaillut Sanna Hyytiäinen voitti paikallisessa Fairtex Smoker 8 -tapahtumassa vuoden ainoan ottelunsa.
Kokonaisuutena voidaan arvioida, että suomalaisottelijat pääsivät vuoden kuluessa hyvin jopa merkittäviin kansainvälisiin otteluihin. Nämä ottelut olivat järjestäen tiukkoja trillereitä, jotka olisivat voineet kääntyä kummalle tahansa. Suomalaisittain valitettavaa on se, että tulokset jäivät pääosin tappiollisiksi, mutta ottelijoiden voi sanoa olleen ansaitusti näissä koitoksissa.
Positiivisena kehityksenä on huomioitava suomalaisten kasvava määrä ulkomailla. Vaikka yleisesti ulkomaanotteluita pidetään voittomahdollisuuksien kannalta riskialttiina siirtona, suomalaisten saavuttamien voittojen ja tappioiden ero oli lopulta pieni vuonna 2018. Voittosaldoa on edelleen helpompaa rakentaa kotikehässä, mutta kenties ulkomaille suuntaaminen voi olla kuviteltua parempi vaihtoehto – etenkin kun kotimaan ottelutilaisuudet ja aktiiviset promoottorit ovat vähissä.
Teksti: Matti Hirvonen
Kuva: Teemu Siikarla
