Aleksi Mäntykivi Cage-tähdeksi: ”Aion olla helvetin väkivaltainen”

Aleksi Mäntykivi on nimi, jota ei ole nähty härmäläisen vapaaotteluillan julisteessa moneen vuoteen. Kivinyrkkisen ottelijan faneille on luvassa herkkua, kun Mäntykivi ottelee poikkeuksellisesti kotimaan kamaralla helmikuussa.

Cage 46 -tapahtuma tuo Kulttuuritalon häkkiin UFC:n ulkopuolista huippuosaamista 16. helmikuuta, kun viime aikoina ulkomailla otellut Aleksi Mäntykivi (11-5-0) esittelee osaamistaan suomalaisyleisölle. Edellisen kerran Mäntykivi otteli Suomessa EuroFC 01 -tapahtumassa lokakuussa 2016.

Helmikuussa nähtävä ottelu laitettiin vireille viime marraskuun Cage-illassa, kun Mäntykivi ja häntä manageroiva Cagen matchmaker Jukka Paananen katsoivat helmikuisen ajankohdan optimaaliseksi Mäntykiven kannalta. Edellisen ottelunsa Mäntykivi otti Jack Grantia vastaan Cage Warriors -illassa syyskuussa. Ilta oli tappiollinen, joskin Mäntykiven mielestä hyvin opettavainen.

”Siinä nähtiin miten anteeksiantamaton laji on – olin yhden lyönnin päässä ottelun lopettamisesta. Herpaantuminen tuli tilanteessa, jossa olisi pitänyt joko ajaa lähietäisyydelle tai liikkua terävästi pois iskuetäisyydeltä. Lähdin vähän takki auki taaksepäin, kaveri osui korvan taakse ja sitten se oli menoa. En muista mitään kovaa osumaa, tuntui vaan, että nyt ei jalat kanna. Harmitti että ottelu keskeytettiin, kun kellossa oli enää 20 sekuntia aikaa, mutta uskon Marc Goddardin toimineen varmasti oikein”, Mäntykivi kertaa ottelun tapahtumia.

”Ottelusta päällimmäisenä oppina mieleen jäi se, että hetkeksikään ei voi herpaantua ja tahtipuikko pitää olla omissa käsissä koko ajan, kuten ottelun alkupuolella minulla oli”.

Ottelun jälkeen kipeytyneen polven ja eturistisiteen ruhjevamman kuntouttaminen kesti odotettua pidempään liian aikaisin aloitetun sparraamisen johdosta. Nyt täysipainoinen harjoittelu on kuitenkin sujunut jo jonkin aikaa.

Takaiskun jälkeen Mäntykivi on ehtinyt pohtia tappion mukanaan tuomia tuntemuksia. Murehtimaan hän ei silti ole jäänyt.

”Se oli herätys. Itse olen aina tiedostanut sen, että tappion mahdollisuus on joka kerta, kun häkkiin mennään ja toisen on aina hävittävä. En kuitenkaan jäänyt sitä märehtimään, vaan se auttoi tajuamaan monta asiaa yhdellä kertaa. Ympärilläni alkoi olla jo jonkin verran UFC-hypeä ja sen sellaista. Pitää kuitenkin mennä aina matsi kerrallaan ja keskittyä vain siihen, asioiden edelle ei voi mennä. Hävitystä ottelusta jää moninkertaisesti oppia voitettuun verrattuna.”

Tappio toi mukanaan myös motivaatiota harjoitella ja valmistautua paremmin, sillä samaa turhautumisen tunnetta suomalaisottelija ei enää halua kokea. Motivaation puutetta ei tosin ole ollut aikasemminkaan.

”Pitkän aikavälin tavoitteet eivät ole muuttuneet mihinkään, tavoite on huipulla. Motivaationi on aina ollut korkealla eikä se ole muuttunut. Tykkään treenata ja esimerkiksi rakennustyömaalla en viihdy ollenkaan. Vaikken rahaa vapaaottelusta saisikaan, tekisin tätä todennäköisesti silti. Mitä ulkoisiin motivaatioseikkoihin tulee, mikäli tässä lajissa menestyy kunnolla, sitten rahaa tulee sen verran, että voi keskittyä pelkästää urheiluun.”

Kysyntää riittää – sopimustilanne harkinnassa

Otteleminen suomalaisyleisön edessä maittaa helsinkiläistyneelle Mäntykivelle monestakin syystä. Otteluviikon rutiinit hoituvat mutkattomammin kotona ja painonvedon kannalta myös lentämisen poisjääminen on positiivista. Jatkossa Mäntykiveä ei kuitenkaan tulla kotimaassa näkemään, sillä voimassa oleva sopimus M-1 Globalin kanssa vienee ottelemaan ulkomaille ja nyt nähtävä Cage-esiintyminen tapahtuu venäläisorganisaation luvalla.

Sopimustilanne itsessään on mielenkiintoinen, sillä vuoden lopulla Mäntykivi vapautuu venäläisorganisaation kanssa solmitusta sopimuksesta ja ainakaan tällä haavaa hän ei halua sitoa itseään pitkiin sopimuksiin.

”Ottelutarjouksia kansainvälisten organisaatioiden iltoihin tulee jatkuvasti ja haluan pitää ovet auki kaikkiin suuntiin ainakin toistaiseksi”, Mäntykivi valottaa.

Vuoden 2019 tavoitteekseen Mäntykivi kertoo, että hän haluaa pysyä ehjänä ja otella mielellään kolme kertaa. Kahdesti keväällä ja kerran loppuvuonna.

”Valmistautuminen otteluun on mennyt hyvin, enkä keksi miten se olisi voinut mennä paremmin. Toki voisin olla harjoittelemassa muualla kuin Suomessa, että saisin omatasoista sekä itseäni parempaa harjoitusvastusta. Tämän paremmin ei mielestäni Suomessa kuitenkaan asiat olisi voineet sujua.”

Fyysisesti Mäntykivi kokee olevansa huippukunnossa. Valmistautumisessa jäljellä on enää yksi kova harjoitusviikko ja sen jälkeen lopun herkistelyt. Millainen Aleksi Mäntykivi sitten helmikuun Cagessa nähdään?

”Aion olla helvetin väkivaltainen. Yhtään taka-askelta en aio enää ikinä matsissa ottaa. Aiemmin ottelutyylini oli sellainen, että jos joku osui minua kovaa päähän, löin kahta kauheammin takaisin. Ottaen huomioon silloisen pystyosaamiseni heikon tason verrattuna nykyiseen, se toimi jopa yllättävän hyvin. Nyt pitää yhdistää tekninen osaamiseni sekä se pieni hulluus, joka minusta löytyy. Nyt loppuu varmistelut.”

Teksti: Jyrki Nurminen
Kuva: Teemu Siikarla