Kamppailuvirasto Äärivirallinen Koneisto
Kotimainen kamppailuväki on viime päivinä saanut seurattavakseen värikkäitä keskusteluja muun muassa siitä, järjestetäänkö brasilialaisessa jujutsussa EM-kisat vai ”EM-kisat”. Itse olen oppinut, että BJJ on persiilleen istuvien hinttien touhuja ja showpaini on naurettavaa pellepainia. Tai näin eri lajien kamppailijat ovat nähneet asiakseen kertoa. Itse olen hieman eri mieltä ja vaikka nuo olisivatkin totta – mitä sitten?
Elämme kuitenkin jo vuotta 2019, erilaisuus on ihan ok. Itse olen kerran käynyt katsomassa showpainia, eikä se ollut minun juttuni, vaikka tapahtumassa olikin hyvä fiilis. Kiinnostus BJJ:tä kohtaankin on vähentynyt persiilleen istumisen yleistymisen tahdissa. Sallin tämän itselleni, samoin kuin sallin näistä lajeista tykkäämisen muille.
Heitän itsekin välillä läppää muista lajeista kuin omastani, mutta silti toisia lajeja alentava mollaus ärsyttää. Syykin on selvä. Olen seuraillut vapaaottelua vuodesta 2002. Siitä saakka olen saannut kuulla perinteisempien lajien puristeilta vapaaottelun olevan laji niille, jotka eivät muissa pärjää, tai sitä kuinka koko laji on pelkkää ihmiskukkotappelua.
Tilanne on onneksi vähän helpottunut viime vuosina, mutta ymmärrettävistä syistä osa vapaaotteluväestä on herkkänahkaista lajin arvostelun suhteen. Tästä päästäänkin itseäni sieppaavaan juttuun: vapaaottelua haukkuvat ja arvostelevat eivät vain ymmärrä, mutta kyllähan moni noista muista lajeista on itsessään silkkaa pelleilyä.
Toisaalta vapaaotteluväki ei ole poikkeuksellista herkkänahkaisuudessaan. Tuntuu siltä, että mitä paremmin laji on vakiintunut, sitä vähemmän sitä saisi arvostella – ja vastaavasti sitä enemmän on varaa haukkua muita.
Tämä voi tulla monille uutena tietona, mutta ihmiset tykkäävät eri asioista. Jos BJJ:ssä sääntöjen valossa kannattaa istua persiilleen ja lajin ”EM-kisat” eroavat yleisistä käytännöistä, tai jos joku tykkää teatterimaisesta showpainista, onko se sinulta pois?
Asiallinen kritiikki on paikallaan ja on kai hyväksyttävää heittää läppää toisesta lajista kiusoittelumielessä. Mutta silloin pitää myös hyväksyä se, että joku muu voi heittää vastaavaa herjaa omasta lajistasi. Ja ennen kaikkea, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, kannattaa ehkä välillä olla hiljaa.
Mainospuheissa kamppailulajien hyväksi puoleksi mainitaan usein toisten kunnioittaminen. Miten olisi, jos elettäisiin välillä sen mukaisesti?
Teksti: Matti Hirvonen
Kuva: Jani Mesikämmen
