UFC sai mitä tilasi – arvottoman näytelmän

UFC suosii epä-älyllistä öyhöttämistä myynninedistämistoimena. UFC 229 -illan rivo jälkinäytös oli vain loogista jatkumoa aiemmin nähdylle.

UFC 229 oli urheilullisesti lähes parasta mitä sivustaseuraajana uskalsi toivoa. Urheilun loputtua nähty jälkinäytös taas oli pahinta mitä saattoi pelätä.

Tarkoitukseni ei ole patsastella sillä, että kukaan olisi ennustanut nähdyn sorttista arvotonta näytelmää, mutta laajemmin tarkastellen Khabib Nurmagomedovin, Conor McGregorin ja heidän taustajoukkojensa tarjoilema farssi oli lähinnä pitkän kehityksen looginen seuraus. UFC viiteryhmineen on jo vuosia katsonut läpi sormien, jopa suosinut, nykymaailmalle ominaista epä-älyllistä öyhöttämistä ja kunnianloukkausriman alittavaa lässytystä myynninedistämistoimena.

Khabib Nurmagomedov osoitti suuruutensa ammattiurheilijana sivuuttamalla huippuotteluun valmistautuessaan kaiken Conor Mcgregorin koulukiusaajan sinnikkyydellä hänen suuntaansa syytämän roskan. Inhimillisyytensä Dagestanin ylpeys todisti paljastaessaan jokaisen loukkauksen säilöytyneen kuittivihon sivuille selvittämistä odottamaan.

Kun huippusuorituksen jännite laukesi, irlantilaisen takana seissyt mölinälauma sai muistutuksen siitä, että aivan kaikkien ihmisten kansallistuntoa, uskontoa ja perhesuhteita ei voi rienata kevyen läpänheiton nimissä. McGregor itse oivalsi tämän ehkä jo joitakin minuutteja aikaisemmin.

On täysin yhdentekevää, mitä Dillon Danis rääkyi saadakseen Nurmagomedovin loikkaamaan häkistä ulos uransa suurimmalla juhlahetkellä. On hyödytöntä miettiä, löikö McGregor ensin Zubaira Tughugovia vai toisin päin. Korkeintaan kannattaa pohtia, miten kenellekään UFC:n ja urheilukomission turvamieslegioonassa ei ollut tullut mieleen varautua ylilyönteihin.

UFC on strategisen linjauksen vakaudella suosinut pellepainipiireistä omittua suunpieksentää, vaikka älyttömien puheiden jatkeeksi ei tarjoilla lisää käsikirjoitettua sirkusta vaan aidosti oman elämän, uran ja maineen kustannuksella vastapuolen fyysistä nujertamista yrittäviä lihaskimppuja.

Organisaatio on bisneslogiikan nimissä sivuuttanut sujuvasti niin luonneviat, päihdeongelmat kuin rikostuomiotkin – kunhan asiaan on liittynyt riittävän mittavaa taloudellista hyötyä.

Laajemmin katsoen kyse on lähes sietämättömästä ristiriidasta äärirajoilla urheilevan yksilön kannalta. Kun on aika myydä otteluita, sekä työnantaja että kaikki muut mediasta faneihin haluavat ottelijalta ”kiinnostavuutta”. Siis keskimäärin mahdollisimman moukkamaista mouhoamista. Kun häkin ovi sulkeutuu, valtaosa sen ulkopuolelle jäävistä silmäpareista haluaa nähdäkseen eläimellisen pedon, joka viihdyttää meitä mieluusti vailla ihmisyyden kahleita.

Mutta kun taisto taukoaa, me odotamme pedon käpertyvän nopeasti takaisin loukkoonsa. Me edellytämme hillittyä kunniallisuutta ja muistutamme kamppailijoiden keskinäisestä kunnioituksesta, joka tekee äärimmäisyystaistelustakin lopulta niin jaloa soturiperinteiden vuosituhantisella jatkumolla.

Kenenkään on siis turha esittää kauhistunutta. Khabib Nurmagomedov vain muistutti, että kamppailijoiden keskinäinen kunnioitus kuolee hapenpuutteeseen riittävän tunkkaisessa ympäristössä. Conor McGregor ja muut suurisuut ovat toki tunkeneet silmillemme umpiopakattua kunnioituksen puutetta jo niin pitkään, että olemme lakanneet välittämästä.

Hienon huippuottelun lopputulemana on nyt se, että lyhyellä aikavälillä kaikki hävisivät. Voiton syrjässä on kiinni korkeintaan Tony Ferguson, koska juuri kukaan ei kiinnitä huomiota hänen vähä-älyiseen huuteluunsa ennen illan pääottelua – tämäkin sillä varauksella, että farssin jälkeen Fergusonille on vielä tarjolla taistelupari uran suurimpaan tilipäivään.

Mutta arki jatkuu ja karavaani jatkaa kulkuaan lastinaan uudet tarinat. Fergusonillekin luultavasti löytyy kiva ottelu, kunhan Nevadan urheilukomissio on ottanut rangaistuksena siivunsa Nurmagomedovin miljoonista ja UFC on heristänyt vertauskuvallisesti sormeaan mestarille. Kaikki muu olisi huonoa liiketoimintaa.

Ja voi veljet, miettikääpä, miten vetävä tulee Nurmagomedovin seuraavan ottelun promovideosta tämän tuoreen materiaalin ansiosta. McGregorin pitää ehkä nokittaakseen kehittää jotain ”parempaa” kuin nokkakärryjen heittely kollegoiden päälle.

Teksti: Jani Mesikämmen
Kuva: Teemu Siikarla