Puheenvuoro: Suomi-vapaaottelun seuraava askel

Miten suomalainen vapaaottelu voi nousta uudelle tasolle, pohtii viraston kaikkien kamppailualojen asiantuntija Jaakko Dahlbacka.

Mitä seuraavaksi, Suomi-vapaaottelu? Tätä kysymystä olen miettinyt viime ajat. Ylilyönti-podcastia tehdessämme saimme kuulijakysymyksenä pyynnön pohtia 20-vuotisjuhliaan viettävän kotimaisen vapaaottelun seuraavaa askelta. Vastasimme lyhyesti, mutta prosessorini jatkoi raksuttamista nauhoituksen jälkeen: Mikä voisi olla se seuraava isompi loikka tai virstanpylväs?

Jos vertaa urheilullista kehitystä ensimmäisistä FinnFighteista nykypäivän ammattilaisiltoihin, muutos on ollut melkoinen. Samaa voi sanoa lajin osakseen saaman julkisen huomion laadusta.

Tulevaisuuden osalta ensimmäisenä mieleeni tuli ajankohtainen Invicta FC:n mestaruusottelu, jossa Minna Grusander yrittää Katja Kankaanpään esimerkkiä noudattaen napata merkittävän amerikkalaispromootion mestaruuden Suomen Turkuun. Laji-ikoni Anton Kuivanen puolestaan kävi jo Japanissa antamassa väkevän ensivaikutelman perinteikkääseen Pancrace-organisaatioon tekemään vaikutusta. Iso juttu sekin.

Moni suomalainen ammattilaisvapaaottelija on viime aikoina valinnut työnantajakseen venäläisen M-1 Global -promootion. Maailmanvalloitus idän kautta on osoittautunut vaikeaksi, mutta venäläisyleisö ja laajempikin kansainvälinen katsojakunta on myös saanut tutustua suomalaisten voitokkaisiin otteisiin.

Eteenpäin vievistä askeleista ja menestyksestä puhuttaessa ei voi ohittaa UFC:tä. Vapaaottelun ykkösorganisaation kahdeksankulmaisessa häkissä paistattelevien suomalaisten urheilijoiden näkyvyys on aivan eri luokkaa kun muiden liigojen vapaaottelijoilla.

Makwan Amirkhani on palasi voittojen tielle ja häneltä odotetaan seuraavaksi näyttöjä ensimmäisestä top 15 -tason vastustajasta. Ainakin Amirkhanin puheet lupaavat tason nostoa seuraavaa otteluparia rakennettaessa. Teemu Packalén puolestaan on pian toipunut täyteen harjoituskuntoon ja paluu kisahäkkiin tapahtuu toivottavasti tämän vuoden puolella.

Tyly tosiasia on se, että näinä aikoina tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun uusi suomalaisottelija (Packalén) edellisen kerran sai UFC-sopimuksen. Suomalaisittain tuon tason vakiinnuttaminen laajemmalla joukolla olisi jo itsessään lajin suosiolle merkittävä edistysaskel. Sen oven aukaisemin vain on muuttunut entistä vaikeammaksi.

Edeltävällä listalla on erilaisia askeleita ja tavoitteita, mutta onko niistä mikään lopulta uusi tai merkittävästi vapaaottelua Suomessa eteenpäin vievä voima? Vapaaotteluyleisö, lajiaktiivit kaikilla tasoilla ja kilpailijat taustajoukkoineen odottavat seuraavaa, koko skeneä eteenpäin työntävää harppausta.

Missä se viipyy? Miksei omena putoa nätisti kaikkien syliin?

Oma vastaukseni on lopulta yksinkertainen. Erästä edesmennyttä suurmiestä mukaillen, älä kysy mitä laji voi tehdä sinulle, kysy mitä sinä voit tehdä lajin hyväksi. Jos jokainen vapaaottelun parissa toimiva ja sitä seuraava ihminen tekee yhden uuden asian vanhojen asioiden lisäksi, voidaan saavuttaa enemmän kuin meillä nyt on.

Vanhaa toistamalla on järjetöntä odottaa muuta kuin entisen kaltaisia lopputuloksia. Sen varaan ei kannata laskea, että joku muu tekee asioita. Muut eivät todennäköisesti tee, se on jo nähty. Tehdään siis kaikki itse edes yksi uusi asia suomalaisen vapaaottelun eteen.

Tämä kamppailu-urheiluun keskittyvä sivusto on pienen, virkamiesmäisen ryhmän ensimmäinen uusi askel. Mitä sinä ajattelit tehdä?

Teksti: Jaakko Dahlbacka