Kamppailuvirasto Äärivirallinen Koneisto
Ultimate Fighting Championshipin otteluillat jatkuvat tulevana viikonloppuna. Pienen mittakaavan Fight Night -tapahtuman pääottelussa iskevät yhteen Jessica Eye ja Cynthia Calvillo. Kumpikin ottelija on osoittanut tasonsa UFC:ssä, mutta silti on esitettävä kriittinen kysymys – onko Eyen ja Calvillon välinen mittelö UFC-historian heikkotasoisin?
Surkea pääottelu voi syntyä monen osatekijän summana. Anderson Silvan kamppailut Demian Maiaa ja Thales Leitesiä vastaan olivat puuduttavan tylsiä, kun Silva ei halunnut ottaa mattotaitureita vastaan minkäänlaisia riskejä. Raskaansarjan tyrmäyskoneiden Francis Ngannoun ja Derrick Lewisin matsista odotettiin räjähtävää koitosta, sen sijaan saatiin 15 minuutin pannukakku.
Usein kehno päämatsi johtuukin ylisuurista odotuksista. Silvalta odotettiin aina taikatemppuja, Ngannoun ottelu on pettymys, jos hän ei tyrmää ensimmäisessä erässä. Supertähdiltä, kuten huippukuntoiselta Georges St. Pierreltä tai Ronda Rouseylta, odotettiin aina murskaavaa ylivoimaa, mikä on tietysti mahdotonta.
Eyella ja Calvillolla ei ole suurottelijan auraa. Vaikka Eye on voittanut viidestä viime ottelustaan neljä ja esiintynyt myös kärpässarjan titteliottelussa, hänen listaltaan löytyy muun muassa neljä peräkkäistä UFC-tappiota vuosilta 2015-2016. Calvillon ammattilaisrekordi on kunnioitettava 8-1-1, mutta hänellä on ollut toistuvasti vaikeuksia päästä ottelupainoon.
Ennen kaikkea Eyen ja Calvillon kiinnitys kertoo UFC:n pakottavasta tarpeesta järjestää mahdollisimman paljon otteluiltoja, jotta organisaatio täyttää sopimusvelvoitteensa ESPN-mediajätille. Korona-aikaan tapahtumat on lisäksi täytettävä pääosin pohjoisamerikkalaisilla ottelijoilla.
UFC ei yksinkertaisesti kyennyt löytämään tasokkaampia urheilijoita APEXissa oteltavan iltaman päämittelöön.
Teksti: Markus Lukkarinen
