Suomen Ammattinyrkkeilyliitto ei ole kiinnostunut lajin edusta

Suomen Ammattinyrkkeilyliitto on salaseuramainen elin, jonka motiiveista on vaikeaa saada selvää. Lajin ja urheilijoiden etu ei niihin ainakaan kuulu.

Suomen Ammattinyrkkeilyliitto
Suomen Ammattinyrkkeilyliitto ei katso hyvällä, jos kehässä tehdään muuta kuin lyödään. Kuva: Teemu Siikarla,

Suomen Ammattinyrkkeilyliitto ansioitui julistamalla oululaisen Henri Kurttilan ikuiseen kilpailukieltoon ammattinyrkkeilyssä. Syynä rangaistukseen oli niinkin paha rikos kuin osallistuminen ammattilaispotkunyrkkeilyotteluun Helsingin King of Kings -tapahtumassa toukokuussa. Syyllinen Kurttila epäilemättä on, sen tiedän hyvin, koska seurasin ottelua kehäkulmasta.

Tapaus on herättänyt laajaa kummastelua, etenkin koska kilpailukiellolle on vaikea nähdä rationaalisia syitä. Ammattinyrkkeilyliiton edustajat perustelivat toimintaansa Iltalehdelle vetoamalla turvallisuusseikkoihin. Vieraassa lajissa tapahtuneista tyrmäyksistä kun ei tulisi tietoa Ammattinyrkkeilyliitolle, eikä siitä johtuvia lääketieteellisiä karenssiaikoja voitaisi valvoa. Tarkemmin asiaan tutustuessa tämä selitys joutuu kuitenkin varsin outoon valoon.

30.11. Salossa järjestettävässä ammattinyrkkeilytapahtumassa Niklas Räsäsen vastustajaksi nimittäin asettuu David Radeff, joka on aktiivinen ammattilaispotkunyrkkeilijä. Samoin virolainen Ott Remmer on otellut Suomessa viime vuosina kolmesti, kohdaten Pauli Klemetin, Tomi Silvennoisen ja Timo-Juhani Hirvikankaan. Näiden otteluiden välissä hän kohtasi ammattilaispotkunyrkkeilyssä Lauri Suomelan ja on muutenkin otellut lajissa lukuisia kertoja.

Vastaavia esimerkkejä löytyy toki enemmänkin. Radeff ja Remmer ottelevat tietysti ulkomaisilla lisensseillä, mutta jos kyseessä on ottelijoiden turvallisuus, miten Ammattinyrkkeilyliitto voi sanktioimissaan tapahtumissa sallia nämä ottelut, kun tyrmäyskarensseja ei voida valvoa? Tai jos niitä jotenkin valvotaan, miksi samaa menetelmää ei voi soveltaa Kurttilaan?

Eikä tilanne rajoitu pelkästään ulkomaalaisiin ottelijoihin. Nimittäin Lotta Loikkanen on aktiivinen amatöörithainyrkkeilijä ja on ottanut ammattinyrkkeilyuransa aikana 15 ottelua thainyrkkeilyssä. Loikkasellekaan ei sallita ammattilaisotteluita thainyrkkeilyssä, mutta myös amatöörithainyrkkeilyssä on sallittua tyrmätä ja tyrmäyksiä tapahtuu säännöllisesti.

Jos ottelija on lyöty tajuttomaksi, ei kai se muutu sen vaarattomammaksi sillä, että hänelle ei maksettu pyörtymisestä rahaa? Kyse ei siis todellisuudessa ole ainakaan siitä, että Ammattinyrkkeilyliitto olisi huolissaan Kurttilan turvallisuudesta.

Entäpä kansainvälinen käytäntö? Joutuuko Suomen Ammattinyrkkeilyliitto ehkä taipumaan kansainväliseen painostukseen? Liitto antaakin taktisesti ymmärtää, että tilanne olisi sama muuallakin Euroopassa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan eurooppalaisia ottelijoita, jotka ottelevat ammattilaisotteluita sekaisin niin nyrkkeilyssä, potkunyrkkeilyssä, thainyrkkeilyssä kuin vapaaottelussakin on satoja eri maissa.

Tunnetuin esimerkki lienee ammattinyrkkeilyn huipputurnaus World Boxing Super Seriesissäkin esiintynyt hollantilainen Nieky Holzken, joka on moininkertainen potkunyrkkeilyn ammattilaisten maailmanmestari ja on otellut lajissa koko nyrkkeilyuransa ajan. Tämäkin on siis tekosyy.

Ammattinyrkkeilyssä ja prize fightingissa yleisestikin raha ratkaisee paljon, joten voisiko sieltä löytyä selitys asiaan? Sitoohan esimerkiksi UFC ottelijansa sopimuksiin, joilla estää näitä ottelemassa kilpailijan leivissä ja Conor McGregorkin joutui luovuttamaan UFC:lle siivun miljoonistaan, jotta sai luvan nyrkkeillä Floyd Mayweatherin kanssa.

Salaseuramaisesti toimivan Ammattinyrkkeilyliiton tulonmuodostuksesta on haastavaa ottaa selvää, mutta kovin suurista rahoista ei voi olla kyse, koska sellaisia ei suomalaisessa ammattinyrkkeilyssä juuri liiku. Lisäksi on tietysti selvää, että Ammattinyrkkeilyliiton saamat rahat kasvavat vain, jos lajitoiminnassa liikkuu enemmän rahaa, mikä taas vaatisi enemmän otteluita, enemmän myytyjä lippuja ja enemmän sponsoreita.

Tältä kannalta katsottuna Kurttilan kilpailukielto vaikutuksineen voi olla liitolle taloudellisesti vain haitallinen. Esimerkiksi Daniel Forsbergin tai Aleksi Mäntykiven ammattinyrkkeilydebyytit olisivat varmasti otteluita, joiden näkemisestä moni maksaisi, mutta eivät he lopeta nykyisissä lajeissaan urheilemista nyrkkeilyn vuoksi.

Ei toisaalta ole realistista pelätä, että Suomen menestyneimmät ja eniten rahaa generoivat nyrkkeilijät, kuten Edis Tatli tai Eva Wahlström, siirtyisivät vapaaottelijoiksi saati sitten potkunyrkkeilijöiksi ja Ammattinyrkkeilyliiton rahavirrat vähenisivät sen takia. Kurttilan kilpailukielto ja sen antama esimerkki tuottavat suoraan taloudellista vahinkoa nyrkkeilypromoottoreille. Rahanhimo ei siis käy perusteluksi toiminnalle.

Suomen Ammattinyrkkeilyliiton vaikuttimista on vaikea päästä selville, koska liiton johto välttelee aktiivisesti kaikenlaista kontaktia tai vuoropuhelua muun kamppailulajiyhteisön kanssa – tai yleensäkin kontakteja muihin kuin pieneen ammattinyrkkeilytoimijoiden joukkoon. Liitto on suhtautunut perusnegatiivisesti, joskin jossain määrin epäloogisesti tapahtumiin, joissa olisi ammattinyrkkeilyä yhdistettynä muuhun kamppailu-urheiluun. Tästä kertoo seuraava tarina.

Vuonna 2014 toimin Suomen Potkunyrkkeilyliiton puheenjohtajana ja sain kuulla silloisen Caramelito Promotionsin suunnittelevan vaasalaisessa ravintolassa pidettävää Hullu Pullo Fight Night -otteluiltaa, jossa olisi muutamia ammattinyrkkeilyotteluita ja lisäksi vaasalaisen Pirkka Suksen tähdittämä ammattilaispotkunyrkkeilyottelu. Suksen osallistuminen oli promoottorille tärkeää, koska hän oli illan ainoa paikallinen ottelija.

Tälle ottelulle oli siis saatu hyväksyntä Ammattinyrkkeilyliitolta, mutta vain sillä ehdolla, että potkunyrkkeilyottelun tulisi tapahtua eri vuorokauden puolella kuin nyrkkeilyottelut! Tuloksena potkunyrkkeilyottelusta tuli siis illan pääottelu, joka alkoi viisi minuuttia puolenyön jälkeen. Potkunyrkkeilyliiton silloisella hallituksella ei ollut vaikeuksia hyväksyä ottelua nyrkkeilytapahtumassa, joskin Ammattinyrkkeilyliiton suhtautuminen aiheutti hämmennystä.

Olin itse paikalla tapahtumassa sekä arvostelutuomarina että liiton edustajana ja sain nyrkkeilyotteluiden ajaksi istumapaikan aivan Ammattinyrkkeilyliiton pääsihteerin Pertti Augustinin vierestä. Istuin alle metrin päässä yli kaksi tuntia pukeutuneena tuomariasuun, joten henkilöllisyyteni tuskin jäi Augustinille epäselväksi. Koko tuon ajan hän itsepintaisesti teeskenteli, ettei näe minua tai kuule puhettani ja vältteli minkäänlaista katsekontaktia!

Tämän farssin päätyttyä korjattiin nyrkkeilyotteluissa käytetyt ajanottolaitteet ja kongi pois ja tuotiin järjestäjän puolesta uudet laitteet paikalle, koska Ammattinyrkkeilyliitolle ei sopinut, että samoja instrumentteja käytettäisiin molempien lajien otteluissa. Kehä sentään sai olla sama, eikä sitä tarvinnut vaihtaa kesken illan. On vielä mainittava, että Caramelito Promotionsin kanssa taas kaikki yhteistyö sujui loistavasti.

Kerroin tapauksesta näin perusteellisesti, koska se valaisee mielestäni hyvin Ammattinyrkkeilyliiton asennetta muihin kehäkamppailulajeihin. Kyseessä on pikemmin uskonnollistyyppinen inho vääräoppisia kohtaan kuin mikään rationaalinen tai edes omanvoitonpyyntiin perustuva toiminta.

Koska Suomen Ammattinyrkkeilyliiton toimijat ovat erittäin iäkkäitä, he ovat kasvaneet lajiinsa kiinni siihen aikaan, kun potkunyrkkeilyä, thainyrkkeilyä tai vapaaottelua ei ollut Suomessa olemassakaan tai ne olivat korkeintaan harrastetasoista puuhastelua vakavastiotettavan urheilun sijaan.

Kun näitä potkimista tai pahimmillaan jopa maassa olevan lyömistä sisältäviä lajeja on sitten esitelty Suomessa, on asenne luultavasti ollut lähtökohtaisesti negatiivinen. Ehkä osittain jopa ansaitusti, koska alkuvaiheissa toiminta ei tietenkään ole voinut olla kovin korkeatasoista.

Iän ja omaan suppeaan piiriin käpertymisen johdosta näitä asenteita ei ilmeisesti ole osattu ajan myötä muuttaa, eikä ole kyetty edes näkemään sitä, että yhteistyö uusien tulokkaiden kanssa voisi tuottaa etua lajille ja sitä myötä hyötyisi myös Suomen Ammattinyrkkeilyliitto. Kun on kerran tultu siihen vakaumukseen, että 1960-luvulla hyväksi todettu linja on ainoa oikea tapa viedä lajia ”eteenpäin”, niin se on sitten se.

Toinen vahva vaikutin on valta. Suomen Ammattinyrkkeilyliiton asema perustuu sen jäsenyyteen Euroopan ammattinyrkkeilyliitto EBU:ssa. Sen kautta se kykenee estämään merkittävää osaa eurooppalaisista ammattinyrkkeilijöistä kilpailemasta suomalaisissa tapahtumissa, jotka eivät ole sen sanktioimia ja tämä antaa sille hyvin vahvan aseman painostaa nyrkkeilypromoottoreita tahtoonsa.

Ainoa keino horjuttaa tätä valtaa olisi, että kaikki Suomen nyrkkeilypromoottorit kieltäytyisivät yhteistyöstä Ammattinyrkkeilyliiton kanssa ja pyrkisivät järjestämään tapahtumiaan yhteistyössä ulkomaisten tahojen kanssa. Ammattinyrkkeilypiirien keskinäisen riitaisuuden tuntien tätä ei liene odotettavissa, joten Ammattinyrkkeilyliiton valta ei horju.

Kerran hankitulla vallalla on paha tapa korruptoida ihmisiä. Kyse ei enää ole siitä mikä on järkevää, vaan siitä että muut tekevät niin kuin minä sanon.

Suomalaiselle ammattinyrkkeilylle olisi eduksi, jos tapahtumiin voisi värvätä ottelijoita muiden lajien parista ottelemaan ammattinyrkkeilyssä juuri niin kuin Kurttilakin on tehnyt. Harva näistä kykenisi huipputason suorituksiin (tosin esimerkiksi Vitali Klitschko ja Aleksandr Povetkin ovat entisiä potkunyrkkeilijöitä), mutta keskikortin miehiksi tai naisiksi kelpaisi pienellä nyrkkeilytreenillä monikin.

Lisäksi tapahtumien järjestäminen helpottuisi huomattavasti, kun eri lajien otteluita voisi yhdistellä vapaasti ilman vuorokausi- tai kongirajoituksia. Tunnetusti paikallistapahtuman liput myyvät ensisijassa kotikaupungin ottelijat, joiden tutut ja seurakaverit tulevat katsomaan matseja.

Helsingin lisäksi mistään kaupungista ei varmaankaan löydy esimerkiksi kuutta ammattinyrkkeilijää samaan otteluiltaan. Mutta monestakin kaupungista voisi löytyä kaksi nyrkkeilijää, kaksi potkunyrkkeilijää ja kaksi vapaaottelijaa. Ja näillä on kaikilla eri fanikunta, joka ostaa liput.

Valitettavasti tämä ei ole mahdollista, koska se ei sovi Suomen Ammattinyrkkeilyliitolle. On suuri vahinko, että kaikista kehäkamppailulajeista perinteisin ja korkeatasoisin on Suomessa sellaisten henkilöiden mielivallan alla, joiden motiivina on jokin muu kuin lajin tai urheilijoiden etu.

Teksti: Antti Sariola
Kuva: Teemu Siikarla

Virkailija Jani Mesikämmen

Check Also

CAGE 52 – Liveseuranta

Edellisestä olikin vierähtänyt aikaa! Edellisen kerran Helsingin Kulttuuritalolla oteltiin 10.10.2020 ja silloinkin paikan päälle oli …