Kamppailuvirasto Äärivirallinen Koneisto
Virkailijamme kävi tarkastuskäynnillä amerikkalaisessa vapaaotteluillassa ja rastitti samalla yhden unelman bucket listiltään.
Viime lauantaina allekirjoittanut pääsi vetämään rastin bucket listiin, kun Amerikan Yhdysvaltojen Kansasin osavaltioon suuntautuneen lomamatkan aikana tuli tilaisuus seurata paikallista vapaaottelutapahtumaa. Tapahtuman nimi oli Universal Combat League: Battle of Titans 2 ja paikkana toimi pienen Lawrencen kaupungin katettu monitoimitila Douglas County Fairground.
Universal Comabat League on vuonna 2018 toimintansa aloittanut pieni promootio, joka on järjestänyt nyt seitsemän tapahtumaa Kansas Cityä ympäröivissä kaupungeissa. Promootion puuhamiehenä toimii Jake ”Jack Swagger” Hagerin ensimmäinen vastustaja, Bellator-veteraani J.W. Kiser.
Tapahtumapaikka Douglas County Fairground oli ulkoseiniltään avoin hallimainen tila, jossa on aiemmin järjestetty muun muassa ratsastuskisoja. Nyt paikalle oli pystytetty kehä ja häkki, joita Kansasin kesäinen lämpö mukavasti lämmitti. Lippuja oli kahden hintaisia, paikaton peruslippu maksoi 29 dollaria ja paikoitettu ringsidelippu 50 dollaria. Tapahtumassa oteltiin yhteensä 14 ottelua, joista kolme oli nyrkkeilyä, yksi combat jujutsua, yksi ammattilaisvapaaottelua ja loput amatöörivapaaottelua.
Tapahtuma alkoi kotimaisillekkin pikkuilloille tutusti hieman myöhässä. Vielä juuri ennen oranssiin pukuun pukeutuneen kehäkuuluttajan kehään nousua puuhamiehet aprikoivat katosta juuri nyrkkeilykehän ja vapaaotteluhäkin yläpuolella roikkuvien sähköjohtojen ongelmaa. Ratkaisuksi riitti solmu ja teippi.
Viivästykset eivät haitanneet, kun periamerikkalaiseen tapaan katsmoihin sai hakea Budweiseria ja halpaa viskiä. Anniskelupisteiden jonotkaan eivät olleet pahat, sillä juomat sai hakea etukäteen lunastettuja drinkkilippuja vastaan. Paikalla myytiin myös hot dogeja.
Ilta alkoi naisten nyrkkeilymatsilla. Kotikehän ottelija Leslie Pope vaikutti melko hyvältä amatöörinyrkkeilijältä, mutta vastustaja Trinae Porter vaikutti kuntonyrkkeilijältä joka ei ole koskaan edes sparrannut. Ottelu loppuikin hieman reilussa minuutissa, kun Porter luovutti parin naamaan lyönnin ja kevyen vartalolyönnin jälkeen. Kuvittelin, että kyseessä oli jonkin sortin näytösottelu, mutta hämmennys oli suuri kun seuraavan ottelun alkaessa tajusin kaikkien illan nyrkkeilyotteluiden olevan sanktioituja ammattinyrkkeilyotteluita. Toisessa ottelussa paikallinen Steven Pulluiman (4-1-0) voitti hyvin ammattinyrkkeilylle tyypilisellä tuomaripäätöksellä Bronksilaisen jorneymanin Thomas Allenin (4-24-1).
Kahden nyrkkeilymatsin jälkeen oli aika siirtyä amatöörivapaaottelun pariin. Otteluiden taso ja tason vaihtelu vastasi pitkälti kotimaisten MMA Cupien tasoa. Taitoa ei ehkä kaikilta löytynyt, mutta intoa sitäkin enemmän. Se takasi viihdyttävän ja jouhevan kimaran otteluita.
Silmiinpistävä ero suomalaiseen vapaaotteluun verrattuna oli usean ottelijan heikohko mattopeli. Useamman kerran nähtiin tilanteita, missä ottelija käytänössä veti vastustajan päälleen mount-positioon, mutta päälle jäännyt ei juurikaan osannut käyttää tilanetta tehokkaasti hyödyksi. Suurin osa otteluista päättyi jo ensimmäisessä erässä. Lopetusrepertuaari oli monipuolinen, matossa tapahtuneesta vartaloon lyönnistä aina kiellettyihin päähän kohdistuneisiin polvipotkuihin ja niistä seuranneeseen diskaukseen asti.
Illassa nähtiin myös historiallinen Kansasin ensimmäinen combat jujutsu -ottelu. Selkeästi konsepti oli uusi katsojille, sillä kuuluttaja joutui aika paljon selittelemään katsojille mitä tapahtuu. Voittajaksi selviytyi lopulta varsinainen taistelija William Joplin, joka kuuluttajan mukaan taistelee parhaillaan myös syöpää vastaan.
Illan pääottelussa ja ainoassa ammattilaisvapaaottelussa kotikehän Bubba Grant kohtasi Matthew Fosterin. Panoksena oli peräti UCL:n raskaansarjan mestaruus! Yleisö myös kunnioitti pääottelua siirtymällä tiiviiksi ryppääksi häkin ympärille kannustamaan suosikkiaan. Tässäkään ottelussa ei juuri jujutsua nähty, mutta sitäkin enemmän rehtiä lyömistä. Voittajaksi selvityi lopulta yksimielisellä tuomarin päätöksellä Foster.
Kokemus oli hieno. Moni voisi sanoa, että meno oli aika punaniskaista, mutta kovin sympaattista. Pienen paikallisen vapaaotteluyhteisön tiiviys pastoi hyvin, kun paikalla oli kaiken ikäisiä vapaaottelun kuluttajia vauvasta vaariin ja kaikki käyttäytyivät hyvin, eikä kukaan ollut esimerkiksi liian päihtynyt. Pienet lapsuksetkaan järjestelyissä eivät haitanneet muutaman sadan katsojan tunnelmaa, kun kehäkuuluttaja ja DJ pitivät show’ta pystyssä.
Hienoa oli myös kannatuskulttuuri. Esimerkiksi illan ainoassa naisten vapaaottelukohtaamisessa otelleen Shannon Deesin ilmiselvä kokemattomuus ei estänyt fanipaitojen näkymistä yleisössä. Kaiken kaikkiaan voin suositella UCL:n pohjalta tällaisia lomakohteen paikallisia pikkuiltoja. Suosittelenkin ennen lomalle lähtöä selailemaan Tapologyn regional events -listoja, sieltä löytyy paljon tapahtumia, joista harva matkakohteen ulkopuolella on kuullutkaan.
Rakkaus lajiin näkyi Amerikassakin ja urheilu on parasta paikan päällä, eikä aina tarvitse kurkottaa UFC:tä.
Teksti ja kuvat: Matti Hirvonen
