Kehät jättävä vapaaottelupioneeri huolissaan: ”Kotimaan toiminta on näivettynyt”

Markku Lähde on 15 vuodessa nähnyt lähes kaiken mahdollisen kotimaisessa vapaaottelussa tapahtumajärjestäjänä, managerina ja ennen kaikkea kehäkuuluttajana. Nyt on aika jättää areenat muiden haltuun, mutta konkari haluaa vielä ilmaista näkemyksensä lajin nykytilasta Suomessa.

Hän on perusyleisölle eräs suomalaisen vapaaottelun tunnistettavimpia hahmoja. Moni on hänet nähnyt häkissä tai kehässä, vaikka nimi ei kovin tuttu olisikaan. Markku Lähde on ollut kotimaisten tapahtumien vakiokasvo kehäkuuluttajana puolentoista vuosikymmenen ajan, nyt lajipioneeri sanoo vielä kerran ”Kiitos ja anteeksi”, ja jättää mikrofonin nuoremmilleen.

Lyyrisen osaston johtaja Jani Mesikämmen varasi audienssin Pohjanmaan monitoimimiehen kanssa. Nyt puhuu Markku Lähde.

Ilmoitit jättäväsi kehäkuuluttajan tehtävät kokonaan, onko päätös lopullinen?
”Ei silleen kannata vannoa, ettei ikinä mitään tee. Nyt toistaiseksi haluan ottaa etäisyyttä, käytän viikonloppuihin jäävän ajan itseni kuntoon pistämiseen. Hyvät välit jää joka suuntaan ja totta kai seuraan lajia jatkossakin. Mutta jos kukaan ei kysy mihinkään, se helpottaa päätöksessä pysymistä.”

Olet toiminut vapaaottelun parissa pitkään ja monessa roolissa, mitä tästä ajasta on jäänyt käteen?
”Hirveän paljon, jos ajatellaan vaikka tapahtumajärjestämistä. Vapaaotteluliitto aloitti 2002, ja me järkättiin ensimmäiset kisat 2003, toistaiseksi viimeinen Botnia punishment oli 2012. Kymmenen vuotta tehtiin paljon tapahtumia. Jäi paljon tuttuja ja hyviä soturitarinoita, hirvittävän paljon hyviä muistoja. Punishmentin tiimissä oli kovia ottelijoita ja tehtiin paljon yhteistyötä Tor Troengin porukan kanssa Uumajan suuntaan. Se oli opettavaista ja paineensietokyky kehittyi paljon vuosien varrella.”

Sait nähdä myös kansainvälisiä kuvioita Katja Kankaanpään taustajoukoissa, millaisia muistoja siitä jäi?
”Viisi reissua Katjan kanssa tehtiin Invictaan, se oli hieno matka hyvällä porukalla. Meillä oli hieno tiimi siinä kasassa, Katja halusi katsoa, mihin rahkeet riittävät ja tehtiin sopimus, että kaikki ovat tukena. Katjan työnantajan rooli oli merkittävä, miten he tukivat ja mahdollistavat harjoittelun ja reissut. Suomessa systeemi on armoton, kun asuminen ja syöminen on kallista, täytyy ajatella myös omaa tulevaisuuttaan. Mihin on valmis heittäytymään ja ottamaan riskiä.”

Kamppailuyleisö tuntee sinut ennen kaikkea kehäkuuluttajana, miten päädyit siihen rooliin?
”Olin jonkin verran vanhempi kuin muu meidän treeniporukka, ei musta ollut ottelemaan ja kun tuli eka tapahtuma 2003, joku rooli oli löydyttävä. Niin mulle jäi mikki käteen, ei ollut varaa maksaa ulkopuolelle, eikä ketään oikein tunnettukaan. Tunsin lajit, ottelijat ja valmentajat, se oli sillä tavalla helppoa. Koska ajauduin kuuluttamaan sattumalta, en yrittänyt apinoida ketään eikä mulla ole ollut esikuvia. Olen tehnyt duunin omalla persoonalla ja asennoitunut niin, että tehtäväni on kertoa yleisölle tarvittava informaatio otteluista, eikä tuoda itseäni esille.”

Teit kuulutuskeikkoja parhaimmillaan tiheästi, kokonaismäärä taitaa olla melkoinen?
”Ei se kaukana 200 tapahtumasta ole 15 vuoden aikana. Kotkasta Rovaniemelle ja itä-länsi -akselilla niin paljon kuin rajoja riittää. Paljon on nähnyt siinäkin roolissa, monenlaista ottelijaa ja iltaa. Mutta välimatkat ovat pitkiä, perheelle kiitos, että ovat jaksaneet, kun olen töiden lisäksi painanut harrastuksen perässä.”

Jäikö koetusta jotain hampaankoloon, moni ulkopuolinen esimerkiksi koki, että Katja Kankaanpää olisi kuulunut UFC-kehiin?
”En osaa ajatella, että olisi jäänyt jotain tekemättä. Valtaosa oli hyviä asioita, turhaa jossitella. Katjan kohdallakin keskusteltiin paljon ja oltiin yhteydessä UFC:n suuntaankin, mutta hänellä oli aika tiivis muutaman vuoden putki, joka vaati paljon. Hän sai sen, minkä halusi. Hän näki, että rahkeet riittivät maailman huipulle ja uusi alku UFC:ssä olisi vaatinut muutaman vuoden lisää kovaa sitoutumista.”

Entä mitä on jäänyt mieleen kohokohtina?
”Vaikeaa nostaa mitään hetkeä. Omat tapahtumat olivat tietysti hienoja hetkiä, niissä oli erilainen fiilis. Carelia Fightissa olen toisaalta ollut yhtä lukuun ottamatta joka vuosi, ja FNF:ssä on ollut komeita tapahtumia, valtaosa skenestä on hienoja ihmisiä. Yksittäisistä otteluista ehkä se, kun Katja voitti mestaruuden oli erityinen fiilis. Niin paljon olen kiertänyt, että kun menee eri paikkoihin, se on yleensä vähän kuin hyvälle kaverille menisi kylään.”

Onko liitto unohtanut perustehtävänsä?

Miltä suomalaisen vapaaottelun tila näyttää vuonna 2018?
”En ole liiton toiminnassa ollut moneen vuoteen, mutta etäältä olen seurannut. Liitto on voimakkaasti satsannut MM-kisoihin, sieltä on tullut menestystä, ja jokainen on mitalinsa varmasti ansainnut, mutta minusta liitto on osin unohtanut perustehtävänsä. Kotimaan toimintahan on näivettynyt, ei meillä ole juurikaan salikisoja enää. Aiemmin oli kisoja kolmen viikon välein eri puolilla ja ottelijat saivat paljon matseja amatöörivaiheessa. Silloin oli paljon ottelijoita, nyt salikisoihinkin on vaikeaa saada osallistujia.”

Millaisia ongelmia näet ottelijarintamalla?
”Kynnys mennä kisaamaan on noussut niin kovaksi, ettei enää ole tyyppejä menossa. Sen korjaaminen olisi liiton tehtävä. Aiemmin oli mahdollisuus otella amatöörinä montakymmentä matsia, ilman niitä lähtee ammattilaiseksi ohkaisin eväin. Vaikka maailmalta on tullut menestystä, harva heistä on mihinkään breikannut. Käydään katsomassa, mihin eväät riittävät, mutta koviin kehiin ei osaaminen riitä.”

Tarkoitat sitä, että kaikki menestyshän lähtee aina ruohonjuuritason työstä?
”Nyt kun ottelutilaisuuksia on vähän, se näkyy myös tuomareissa. Meillä on muutama kokenut kansainvälisen tason ammattilainen, sen jälkeen on aika hiljaista. Hankalaa on saada uusia hyviä tuomareitakin, näin se menee ottelijoidenkin osalta. Perustyötä pitäisi tehdä arvokisojen ohella. Seurathan sen tekevät, mutta ne tarvitsevat tukea. Se pitäisi liitossa muistaa.”

Millaisia terveisiä lähetät työtä jatkavalle vapaaotteluväelle?
”Perusasiat pitää olla kunnossa. En tarkoita arvostella liiton toimintaa, haluan vain, että nähdään kokonaisuus. Nyt on tehty omat linjaukset ja panostettu voimakkaasti yhteen suuntaan, mutta se vaikuttaa toisaalla, se on tehnyt tämän kotimaan toiminnalle. Se on lyhyt tie, jos kotimaan toimintaa ei lähiaikoina kehitetä voimakkaasti.”

Teksti: Jani Mesikämmen
Kuvat: Teemu Siikarla