Kamppailuvirasto Äärivirallinen Koneisto
Miten saada homma nousuun? Piiskaisiko freakshow MMA-illat lentoon Suomessakin? Maksaisitko sinä nähdäksesi Bull Mentulan ottelemassa? Filosofoiva virkailijamme Matti Hirvonen pohdiskee.
Totuushan on se, että vapaaottelussa ei UFC:n ulkopuolella juurikaan rahaa liiku, ei ainakaan muille jaettavaksi. Eri puolilla maailmaa ottelijat kisaavat satasista haaveillen kehistä, joissa voisi tienata tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia! Harva ottelija pääsee edes duunaripalkkioihin, rikastumisesta ei kannata haaveilla.
Huono palkkaus johtuu luonnollisesti siitä, ettei promootoreilla ole rahaa muille jaettavaksi. Se taas johtuu siitä, että heidän tuotteensa ei myy tarpeeksi. Todella harva promootio myy oikeasti.
UFC myy jo brändillään, ja voi siksi tarjota kansalle viihdettä pääsääntöisesti hyvän urheilun muodossa. Muut menestyjät ovat joutuneet keksimään muuta.
Bellator MMA:lla on tapana järjestää niin kutsuttuja ”funfightejä”, toisin sanoen marssitetaan estradille nimekkäitä eläkeläisiä ansaitsemaan uran viimeisiä tilejä. Japanissa on pitkät perinteet järjestää otteluita, joissa selvitetään potkunyrkkeilijän ja sumopainijan paremmuutta kilorajoja liikaa katsomatta. Erilaiset freakshow-ottelut myyvät Japanissa mitä ilmeisimmin varsin hyvin.
Paras esimerkki freakshow MMA-viihteen vetovoimasta tulee kuitenkin Puolasta. KSW-promootio houkuttelee parhaimillaan lehtereille kymmeniä tuhansia katsojia ja valloittaa tätä nykyä jo muutakin Eurooppaa. Asiaan varmasti vaikuttaa puolalaisen vapaaottelun kova perustaso, mutta myös se, että ottelukortit ovat puolillaan voimailusta tuttuja lihakasoja.
KSW:n tuorein kiinnitys on b-luokan näyttelijä ja instagrambodari Martyn Ford. Jopa ”muutaman kuukauden” lajin harjoitteluun keskittyneen järkäleen sopimus herätti paljon huomiota ja keskustelua. Keskustelun voi tiivistää toteamalla, että kuluttajia eivät kiinostaneet Martynin jujutsutaidot, vaan olkalihasten koko suhteutettuna pään kokoon. Nimi ja esteettinen näyttävyys myy, taidot ovat toissijaisia.
Eikä se kai väärin ole. Myönnän avoimesti itsekin nauttivani freakshow-matseista pieninä annoksina. Onhan se tavallaan näyttävää, kun kaksi lihakasaa törmää. Parhaimmillaan vapaaottelun ja kamppailulajien ytimeen päästään, kun pistetään vastakkain kahden eri lajin taiturit tai ”Iso ja Vahva” vs. ”Pieni ja Taitava”.
Tällaisissa matseissa on jotain kiehtovaa. Ei niitä liikaa pidä olla samalla kertaa, mutta ei yksi matsi pahaa tee.
Onhan näitä kokeiltu Suomessakin. Yleensä kyse on ollut vaikkapa ”American boxing” -matseista, joissa kaksi kylän vahvinta miestä lähtee ”nyrkkeilemään”. Tämä on jo nähty. Itse muistan nähneeni muutaman onnistuneen freakshow-matsin Suomessa.
Ensimäisen näin käydessäni ensimmäistä kertaa katsomassa vapaaottelua vuonna 2002. Tällöin en mitään mistään ymmärtänyt, mutta oli se viihdyttävää, kun Timo-Juhanin isä Timo Hirvikangas nyrkkeili jotain tamperelaista voimamiestä vastaan Turku Fight -tapahtumassa. Alkuun Hirvikangas vei, kunnes yhden tamperelaisen osuman saattelemana homma muuttu tasaisemmaksi. Ottelun lopuksi Tony Halme tuomarin ominaisuudessa julisti matsin tasapeliksi. Maalikko oli myyty.
Mieleen oon jäänyt myös toisessa Turku Fight -illassa oteltu Uolevi Ojalan ja Pekka Kytösahon välinen K-1 -matsi (kuvassa). Tällöin ymmärsin jo jotain kamppailemisesta, mutta edelleen kiehtoi silmämääräisestikin havaittavissa ollut voiman ja piilevän taidon vastakkainasettelu. Varsinkin Ojalan otteleminen taisi houkutella oikeasti kohtuullisen määrän uusia katsojia. Ongelma oli lähinnä siinä, ettei näistäkään matseista kukaan pienen piirin ulkopuolella tiennyt.
Mutta onhan meillä ollut tapahtumia, joita on mainostettu laajemminkin. Olisiko Espoon Euro FC tai Helsingin viimevuotinen M-1 Challenge myynyt paremmin, jos mainoksissa olisi pyörinyt näyttävän näköinen puolalainen bodari?
Tai vielä parempi, entä jos kehissä olisi ollut kotimaiselle yleisölle tuttuja karjuja? Mitä tapahtuisi, jos ottelukortilla olisi Anton Kuivanen vs. Bull Mentula?
Kyllä minua ainakin kiinostaisi tulos. Ei siis ottelun, vaan lipunmyynnin lopputulema.
LUE LISÄÄ: Virallinen Lista: TOP5 toivevapaaottelijat muista lajeista
Teksti: Matti Hirvonen
Kuva: Jani Mesikämmen
Tulee tuota KSW:a seurattua erittäinkin aktiivisesti. Minusta se on toimiva ja viihdyttävä konsepti. Matsit on pääosin laadukkaita ja otteluparit hyvin valittuja. Pääpaino on vapaaottelussa, mutta mukaan mahtuu aina sopivasti friikkisirkusta. Monesti on vielä jokun tanssi/lauluesitys ja tietenkin näyttävä ottelijaesittely. Puolassa vapaaottelu on kovissa kantimissa ja siellä on todella urheiluhullua yleisöä. KSW on toiminut siellä jo tosi pitkään ja ehtinyt siinä ajassa luoda omia lajilegendojaan, jotka kiinnostaa yleisöä (Khalidov, Mankowski, Jurkowski, Gamrot…). Lisäksi mukaan on saatu näitä Puolan kansallissankareita muista lajeista, kuten Janikowski (paini) ja Pudzianowski (voimamiehistely). Organisaatiolla alkaa olla hommat isollaan, kun on jo KSW-training centereitä yms. Otteluillat vetää kerta toisensa jälkeen areenoita täyteen. Olen ollut monesti livenä katsomassa ja toivoisinkin, että saatais Suomiväriäkin sinne pitkästä aikaa mukaan. Ja tietenkin kotimainenkin vapaaottelu yhtä kovaan hypeen, kuin laji on Puolassa.