Kotimaisissa tapahtumissa räikeä puute – rahvas huutaa tyhjin vatsoin

Eliitti istuu vip-pöydissä yltäkylläisyyden keskellä, arvioi tapahtumatarkasta Hirvonen. Mutta miksi rahvaalle ei tarjoilla edes juustosämpylää oluen kylkeen?

Melko usein kotimaisissa kamppailuilloissa vierailevana katsojana muistan olleeni ainoastaan yhdessä oikeasti luokattomasti järjestetyssä kotimaisessa tapahtumassa. Vain yhdessä.

Pääsääntöisesti tapahtumien järjestäminen siis toimii Suomessa. Pieniä ärsyttäviä tekijöitä ilmenee tapahtumien aikana, välillä soi liian kovaa pillimusiikki ja joskus 15 minuutin ottelemisen jälkeen on 20 minuutin tauko. Mutta ne ovat pieniä vikoja, kyllä kaltaiseni just bleed -fani sellaiset kestää.

Ja ne tauotkin, niille on hyvä syy: kalja. Kansa tahtoo kaljaa ja järjestäjä tuoppien tuomat katteet kassaan.

Itse en tosin tykkää katsoa vapaaottelua kaljoissa. Kerran olen kokeillut, hurrasin kaikea noin viisi sekuntia myöhässä. Ei toiminut. En toki tuomitse, jos joku tykkää olla kännissä katsomossa, se on ihan ok. Joitakin kuluttajia ärsyttävät näissäkin palveluissa pitkät jonot, mutta jos tuote on suosittu, jonoa syntyy.

Yksi asia tarjoiluissa kuitenkin huolestuttaa, nimittäin ruoka. Empiiriset havainnot kentältä kertovat, että yhä useammin heiveröinen rahvaan edustaja joutuu olemaan nälkäisenä katsomossa. Eli siis kaljan juottamisen kiimassa on unohtunut taistelukansan syöttäminen. Kansakunnan eliitti tietysti istuu vip-pöydissä yltäkylläisyyden keskellä, mutta muut katsovat vatsa kurnien. Rahvaalle kun ei aina löydy edes muovikelmuun käärittyä juustosämpylää.

Otin asian esille viraston kahvihuoneessa. Lyyrisen osaston johtaja kehotti ottamaan ”omat heset mukaan.” Vaikka olenkin lähes paljasjalkainen turkulainen, en pidä Hesburgeristä – mutta tottahan se on, että voisi kai tehdä vaikka omat eväsleivät. Maito tosin pitää jättää kotiin, ettei juomamyynti kärsi.

Keskustelu kahvihuoneessa jatkui. Virastokollegat tiesivät kertoa, että vip-pöydillä ja kaljalla se raha tapahtumissa tehdään. Ravinnon myynti rahvaalle taas muodostaa taloudellisen riskin. No hitto, näinhän se on. Kaljaa menee ja sitä voi jättää säästöön, mutta juustosämpylä menee pilalle.

Mut silti vaadin: Promoottorit, NYT NIITÄ JUUSTOSÄMPYLÖITÄ TISKIIN! Jos tapahtuma kestää 2–4 tuntia, nälkä saattaa yllättää, eikä ole kiva katsoa päämatsia alhaisilla verensokereilla eikä kännissä maha täynnä kaljaa. Pyytäkää vaikka paikallisia nassikkapainivanhempia pitämään kahviota. Niissä sämpylöissä on juuston lisäksi tunnetta, parhaimmillaan saa myös mokkapaloja.

Ja kuten alkuun yritin jo mainita, muutoin teette kyllä hyvää duunia. Paitsi ilmastoinnit kusee välillä, mutta ehkä valitan niistä toiste.

Teksti: Matti Hirvonen
Kuva: Jani Mesikämmen